Найди своё племя! Взгляд на работу квир‑организаций ФинляндииLöydä oma heimosi! Katsaus Suomen sateenkaarijärjestöjen toimintaan

Suomi on vuoden 2025 tietojenmukaan yksi Euroopan menestyneimmistä maista maahanmuuttajien kotouttamisessa. Suomi on vahvoilla erityisesti pysyvän oleskeluluvan saamisessa ja koulutukseen pääsyssä, toisaalta taas kansalaisuuden saamisen vaatimukset ovat täällä tiukemmat kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Portugalissa. Kotoutuminen ei kuitenkaan tarkoita vain asiakirjoja, asuntoa ja kieltä. Monille maahanmuuttajille seuraava askel on löytää sosiaalinen verkosto, uusia kiinnostuksen kohteita ja keinoja rakentaa uudelleen omaa elämää uusissa olosuhteissa. LGBTQ+‑ihmisille on lisäksi tärkeää löytää yhteisö, jossa voi tuntea olonsa turvalliseksi ja olla oma itsensä. Tässä artikkelissa kerromme Suomen sateenkaari-ihmisistä- ja -järjestöistä, jotka auttavat löytämään tukea ja samanhenkisten ihmisten yhteisön sekä taistella edelleen yhdenvertaisten oikeuksien puolesta.

Suomi on edelleen yksi Euroopan sateenkaariystävällisimmistä maista. Vuonna 2025 se sijoittui kuudenneksi ILGA‑Europen Rainbow Map ‑vertailussa, jossa arvioidaan LGBTQ+-ihmisten oikeuksia. Suomessa samaa sukupuolta olevien avioliitot ja adoptio ovat laillisia, syrjinnän vastainen lainsäädäntö on voimassa ja vuodesta 2023 lähtien sukupuolen juridinen vahvistaminen on perustunut itsemäärittelyyn ilman pakollisia lääketieteellisiä vaatimuksia. Ihmisoikeusjärjestöt kuitenkin nostavat esiin edelleen ratkaisemattomia kysymyksiä. Esimerkiksi Suomi ei vieläkään juridisesti tunnusta muunsukupuolisia ihmisiä eli heitä, joiden sukupuoli-identiteetti ei asetu tavanomaiseen binääriseen jakoon miehiksi ja naisiksi. Myöskään niin kutsuttuja eheytyshoitoja, eli seksuaalisen suuntautumisen ”korjaamiseen” tähtääviä käytäntöjä, ei ole kokonaan kielletty.

Aleksei Sytnikov muutti Suomeen vuonna 2022. Hän ei aluksi ollut juurikaan tekemisissä muiden sateenkaari‑ihmisten kanssa Helsingissä: ”Olin tottunut Venäjälläkin pärjäämään omillani, joten pysyttelin jonkin aikaa täälläkin sivussa. Kerran minut kutsuttiin Helsinki Priden venäjänkielisen ryhmän tapaamiseen. Se teki minuun suuren vaikutuksen. Se oli todella upeaa, aivan kuin olisin yhtäkkiä jollain tavalla maadoittunut. Toisaalta siellä oli sateenkaarimyönteisiä ihmisiä, toisaalta kyseessä oli yhteisö, jossa puhuttiin äidinkieltäni. Ja vaikka venäjänkielinen yhteisö Suomessa on itsessään melko suuri, juuri tämä tuntui läheisemmältä ja turvallisemmalta.” Noin vuotta myöhemmin, 30. toukokuuta 2023, perustettiin voittoa tavoittelematon järjestö Tema ry. Alusta lähtien sen toiminta keskittyi venäjänkielisten LGBTQ+-ihmisten tukemiseen sekä heidän sosiaaliseen ja kulttuuriseen kotoutumiseensa suomalaiseen yhteiskuntaan. Aleksei tapasi siellä monia tuttujaan, myös ihmisiä, jotka olivat perustaneet yhteisön. Myöhemmin hänestä tuli Tema ry:n varapuheenjohtaja.

On tärkeä huomata, että kyseessä on venäjänkielinen, ei venäläisten yhteisö. Vaikka venäläiset muodostavat enemmistön, osallistujia on eri puolilta entistä Neuvostoliittoa – Ukrainasta, Valko‑Venäjältä, Virosta, Azerbaidžanista ja niin edelleen. ”Venäjän kieli yhdistää meitä, koska sillä meidän on helpompi kommunikoida”, Aleksei selittää. ”Järjestömme tuomitsee yksiselitteisesti Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan. Olemme ilmaisseet tämän sosiaalisessa mediassamme heti ensimmäisistä päivistä lähtien. Yhteisönä pyrimme siihen, että toimintaympäristömme säilyy turvallisena ja kannustavana tilana kaikille osallistujille ja ettei väkivallalle anneta tukea tai hyväksyntää. Se on tärkeä perusta keskinäisille suhteillemme, ja onneksi tässä asiassa kaikki ovat olleet samalla kannalla”, lisää Ivan Zamotkin. Hän liittyi järjestöön vuonna 2023 ja toimii nykyään sen sihteerinä. Hallinnolliset asiat hyvin tuntevana hän huomasi nopeasti, kuinka laajalle yhdistyskulttuuri Suomessa on levinnyt. Ihmiset perustavat yhteisöjä mitä erilaisimmista aiheista ihmisoikeusaloitteista harrastuskerhoihin, kuten filatelistien yhdistyksiin. Ja yhdistykset otetaan vakavasti: ne rekisteröidään, niille perustetaan hallitukset ja käytössä on jäsenmaksut. Ivanin mukaan myös tämä on tavallaan osa kotoutumista, kun alkaa elää samojen periaatteiden mukaan kuin ympäröivä yhteiskunta.

”Olin todella iloinen siitä, että Helsingissä on tällainen yhdistys. Minua on aina kiinnostanut osallistuminen yhdistystoimintaan ja ihmisten parissa oleminen. Venäjällä tällaisia mahdollisuuksia ei ollut kovin paljon”, Ivan kertoo. Tema ry sai alkunsa kirjaimellisesti kolmesta perustajasta, joiden ympärille alkoi vähitellen kokoontua ihmisiä. Aluksi kyse oli pikemminkin epämuodollisesta yhteisöstä: säännöt ja perustamisasiakirjat olivat jo olemassa, mutta rakenne oli huomattavasti vähemmän virallinen kuin nykyään. Ajan myötä muodostui täysipainoinen ja toimiva hallitus. Nykyään hallituksessa on viisi henkilöä puheenjohtajanaan Marina Kähri. Ivan korostaa, että järjestö on edelleen horisontaalinen: ”Kyllä, meillä on hallitus, ja meillä on tietty vastuu, koska olemme itse ottaneet sen kantaaksemme yhdistyksen toiminnan ylläpitämiseksi. Mutta meillä ei ole mitään tiukkaa hierarkiaa tai erityisiä valtaoikeuksia. Tämä on pikemminkin tila, jossa kaikki tukevat toisiaan. Meillä järjestetään vuosittain kokous, jossa hallitus valitaan, ja kuka tahansa voi osallistua vaaleihin. Meillä on siis aidosti demokraattinen kulttuuri.

Ja pohjimmiltaan kyse on vapaudesta eli mahdollisuudesta tehdä sitä, mikä on itselle tärkeää, kokoontua yhteen ja keksiä uusia aloitteita. Kyse ei välttämättä ole suurista poliittisista hankkeista, välillä on kyse vain itseorganisoitumisesta. Se on mielestäni erittäin tärkeää, koska se osoittaa, että ihmisillä, joilla ei aiemmin ollut mahdollisuuksia toteuttaa itseään, syntyy vapauden myötä valtavasti energiaa. Näen sen sekä muissa että myös itsessäni.”

Vuonna 2025 järjestön jäsenmäärä kasvoi 16 henkilöllä ja nousi 66:een. Osallistujien joukossa on eri‑ikäisiä homomiehiä, lesboja sekä trans- ja muunsukupuolisia ihmisiä. Jäsenmaksu on 15 euroa. Tapaamisia järjestetään kaksi kertaa kuukaudessa lauantaisin, pääasiassa Luckan Integration -keskuksen tiloissa. Keskus tarjoaa tiedollista ja kulttuurista toimintaa ihmisille, jotka ovat kotoutumassa Suomeen. Tämä järjestely sopii sekä osallistujille että järjestäjille. Koska toiminta perustuu vapaaehtoistyöhön, jokainen antaa yhteisölle omaa vapaa-aikaansa.

Aleksei Sytnikov kertoo, että ajan myötä on käynyt ilmi, ettei yhteisöön tulleet vain hiljattain Suomeen muuttaneet tai turvapaikkaa hakeneet ihmiset, vaan myös Suomessa jo vuosia asuneet henkilöt, jotka eivät olleet vielä löytäneet venäjänkielistä sosiaalista verkostoa. Aluksi tapaamiset tarjosivat pääasiassa vertaistukea ja apua kotoutumiseen. Paikalle tuli noin 10–15 ihmistä. Keskusteluissa osallistujat jakoivat kokemuksia ja yhteystietoja sekä rakensivat vähitellen yhteyksiä toisiinsa. Aleksein mukaan tällaiset keskustelut johtivat joskus myös hyvin käytännöllisiin tuloksiin, kuten työpaikan löytämiseen. Ajan myötä mukaan tuli myös erilaisia lisäaktiviteetteja ihmisten kiinnostuksen kohteiden ja elämäntilanteiden mukaan.

Järjestössä järjestetään säännöllisesti luentoja hyvin erilaisista aiheista, kuten sateenkaariteologiasta, transsukupuolisuudesta, transihmisten pääsystä terveyspalveluihin ja HIV‑aktivismin kokemuksista. Tällaisten tapaamisten tavoite on varsin yksinkertainen: auttaa osallistujia ymmärtämään paremmin LGBTQ+-kokemusten moninaisuutta, tutustumaan omiin oikeuksiinsa ja ymmärtämään, millaista sateenkaari-ihmisten elämä Suomessa on. Näin he voivat tuntea olonsa varmemmaksi ja löytää helpommin paikkansa uudessa ympäristössä. Yksi viimeisimmistä luennoista käsitteli BDSM-käytäntöjä osana sateenkaarikulttuuria. Aleksei kertoo: ”Tämä aihe nousi esille luontevasti jonkin keskustelun yhteydessä. Joku sanoi jotain ja muut tarttuivat siihen. Puheenjohtajamme Marina Kähri myy seksileluja, joten hänellä oli varmasti paljon kerrottavaa. Lisäksi eräs osallistuja oli kiinnostunut BDSM-käytännöistä ja halusi jakaa kokemuksiaan. Näin tämä lähti liikkeelle ja kiinnostus osoittautui suureksi. Eräässä tapaamisessamme keskustelimme innokkaasti kohutusta kanadalaisesta Heated Rivalry-sarjasta, joka kertoo kahden miesjääkiekkoilijan suhteesta. Silloin päätimme, että meidän pitäisi perustaa elokuvakerho. Yksi yhteisön jäsenistä tarjoutui auttamaan, laati ohjelman ja valmisteli kaiken itse.” Ivan lisää: ”Meillä käy joskus vierailevia asiantuntijoita, mutta usein aiheet syntyvät yhteisön sisällä. Olemme erittäin iloisia, kun aloite tulee osallistujilta itseltään. Meillä on paljon kiinnostavia ihmisiä, joilla on ainutlaatuisia kokemuksia, ja pyrimme antamaan heille tilaa niiden jakamiseen. Olemme esimerkiksi järjestäneet useita tapaamisia, joissa osallistujat ovat kertoneet matkoistaan. Keskusteluissa on noussut esille muun muassa se, että millaista LGBTQ+-yhteisön elämä eri maissa on, millainen lainsäädäntö siellä on, kuinka turvallista matkustaminen on ja millaisia hyviä ja huonoja puolia muuttoon liittyy. Se on myös erittäin hyödyllistä.”

Pelkillä jäsenmaksuilla yhdistyksen toimintaa ei tietenkään voida rahoittaa, joten avustukset ovat tärkeä rahoituslähde. Vuonna 2025 Tema ry sai hieman yli 4 000 euroa. Hakemuksissa järjestön on osoitettava, että sen toiminnasta on yhteiskunnallista hyötyä eli että se auttaa ihmisiä löytämään yhteisön ja osallistumaan toimintaan sekä parantaa heidän elämänlaatuaan yleisesti. Monet avustukset tulevat STEA:lta eli Sosiaali‑ ja terveysjärjestöjen avustuskeskukselta. Joskus hankkeet kasvavat aiottua suuremmiksi ja ylittävät tavanomaiset toimintamuodot. Esimerkiksi erään osallistujan aloitteesta käynnistettiin pari vuotta sitten tenniskoulu, joka kasvoi myöhemmin kansainväliseksi turnaukseksi. Turnaukseen osallistui 56 ihmistä eri maista. Helsingin kaupunki tuki hanketta LGBTQ+-ihmisten urheilun kehittämiseen ja kansainvälisen urheiluyhteisön vahvistamiseen tähtäävänä aloitteena.

Keskusteluun liittyy toinen hallituksen jäsen, talousasioista vastaava Valeri Kljopkin: ”Vuonna 2025 saimme kaksi avustusta suoraan Seta ry:ltä. Toinen oli jäsenjärjestöavustus, jota saamme järjestön jäsenenä. Toinen oli tarkoitettu Halloween‑tapahtuman järjestämiseen. Cultura-säätiöltä saamamme avustuksen käytimme Helsingin Pride-viikon yhteydessä järjestettyyn avoimien ovien päivään. Sen avulla pystyimme hankkimaan osallistujille ruokaa, lahjoja ja matkamuistoja. Tänä vuonna aiomme myös hakea vähintään kahta avustusta.”

Valerin mukaan avustusten hakeminen on olennainen osa kansalaisjärjestötyötä: ”Koska emme tienaa rahaa, järjestö joko tekee kaiken omin voimin tai etsii tukea ulkopuolisilta organisaatioilta. Avustukset auttavat kattamaan myös peruskuluja, kuten esimerkiksi tapahtumien ruokakustannuksia, kilpailujen palkintoja tai teknisiä tarpeita. Jos järjestetään luento tai tapaaminen, saatetaan tarvita Zoomia, maksullisia palvelutilauksia tai muita työkaluja. Jopa tietovisojen järjestäminen tai materiaalien tulostaminen aiheuttaa kustannuksia.”

Vuonna 2025 järjestö sai myös SVK Liitto ry:ltä vapaaehtoistoiminnan kehittämiseen tarkoitetun avustuksen ja pystyi järjestämään koulutusta. Myös osallistujien sitoutuminen on viime aikoina kasvanut huomattavasti. Alussa suurin osa työstä oli muutaman perustajan vastuulla, mutta nyt yhä useampi osallistuu järjestelyihin. Tiimin arvion mukaan aktiivisten osallistujien määrä on käytännössä vähintään kaksinkertaistunut. Nykyään mukana on jo 18 vapaaehtoista.

”Kun tulin hallitukseen”, Aleksei Sytnikov muistelee, ”asetin tavoitteekseni prosessien rakentamisen. Halusin löytää ihmisiä, joita tämä myös kiinnostaa, ja jakaa vastuuta niin, että eri toimintamuodot voisivat kehittyä kestävällä tavalla. Minusta koko tiimimme on ottanut suuren askeleen kohti järjestelmällisempää toimintaa, yhteisöstä on tullut organisoidumpi ja kykenevämpi kehittymään itsenäisesti. Minulle tämä on ehkä yksi tärkeimmistä tavoitteista: ettei kaikki olisi muutaman tietyn ihmisen varassa, vaan toiminta jatkuisi itsenäisesti. Ehkä tämä on hieman idealistista, mutta sitä kohti on tärkeää pyrkiä. Kyse on kuitenkin vapaaehtoistyöstä: tänään sinulla voi olla voimavaroja ja halua tehdä tätä, huomenna ei. On tärkeää, ettei järjestelmä silloin romahda, vaan pystyy tukemaan itse itseään ja kehittymään edelleen.”

Valeri Kljopkin tarkistaa sähköpostistaan: ”Luckan Integrationin kotoutumiskoordinaattori ja johtava konsultti Dina Grigorjeva kirjoitti minulle, että Tema ry:llä on seuraava tapaaminen 19. elokuuta 2023. Kirje tuli edeltävänä päivänä, ja jo seuraavana päivänä olin siellä.” Kljopkinin mukaan yhteisöstä tuli hänelle tärkeä paitsi sosiaalisen kanssakäymisen paikkana myös tilana, jossa syntyy merkittäviä tuttavuuksia ja hänen tapauksessaan myös elämää muuttaneita päätöksiä: ”Uskon, että yhteistyössä Tema ry:n, Seta ry:n sekä juristien kanssa onnistuimme vaikuttamaan siihen, että maahanmuuttoviranomaiset tarkistivat maatietojaan ja lopettivat kielteisten päätösten tekemisen Venäjältä tulevien LGBTQ+‑turvapaikanhakijoiden tapauksissa perustelulla ’Venäjällä teitä ei uhkaa mikään’.” Ivan Zamotkin lisää: ”Koska meillä on virallinen asema Seta ry:n jäsenjärjestönä, voimme tehdä yhteiskunnallista vaikuttamistyötä. Esimerkiksi pääjärjestön alaisuudessa lähetimme Maahanmuuttovirastolle turvapaikanhakijoiden tueksi kirjeitä. Tämä on meille tärkeä ihmisoikeustyön muoto, ja se tuottaa tulosta.”

Osallistuminen julkisiin tapahtumiin ja pride‑kulkueisiin on ollut toinen tärkeä näkyvyyden ja vaikuttamisen väline. Kaikki järjestön jäsenet muistelevat lämmöllä osallistumista Helsinki Prideen jo kahtena peräkkäisenä vuonna. Tema ry:n ansiosta vuonna 2024 järjestettiin Seta ry:n kulkueessa Venäjältä tulleiden ja Suomesta turvapaikkaa hakeneiden LGBTQ+-ihmisten performanssi. ”Olimme todella näkyviä, ja päädyimme silloin useisiin suomalaisiin medioihin”, Valeri muistelee. Vuonna 2025 heillä oli jo kulkueessa oma osastonsa, jossa oli julisteita ja banderolleja kiinnittämässä huomiota LGBTQ+-ihmisten vainoihin Venäjällä ja sen ulkopuolella.”

Suomessa toimii yli 60 sateenkaarijärjestöä, jotka kuuluvat Seta ry:n valtakunnalliseen verkostoon. Tämä kattojärjestö perustettiin jo vuonna 1974, ja se on ollut siitä lähtien yksi keskeisistä LGBTQ+‑ihmisten tukemiseen keskittyvistä järjestöistä Suomessa. Kuten Seta ry:n pääsihteeri Kerttu Tarjamo selittää, järjestö ei ainoastaan puolusta ihmisoikeuksia vaan myös koordinoi kymmenien paikallisten yhteisöjen toimintaa eri puolilla maata. Sen toiminnan keskiössä ovat oikeuksien puolustaminen, LGBTQ+-ihmisten näkyvyyden lisääminen sekä valistustyö. Seta ry järjestää koulutuksia ammattilaisille aina opettajista sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöihin ja auttaa heitä ymmärtämään sateenkaariyhteisöä paremmin ja tukemaan sitä. ”Lisäksi ylläpidämme Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskusta, joka tarjoaa psykososiaalista tukea trans-, muun- ja intersukupuolisille sekä heidän läheisilleen. Meillä on myös Loiste-verkkonuorisotalo sateenkaarinuorille.” Loiste on moderoitu ja turvallinen Discord-tila, jossa 13 vuotta täyttäneet nuoret ja nuoret aikuiset voivat keskustella, saada tukea ja osallistua ryhmäkeskusteluihin. Heidän kanssaan työskentelevät sosiaalityön ammattilaiset sekä nuorisotyöntekijät. Tämä toimintamuoto on erityisen tärkeä niille, jotka eivät aina löydä tukea kasvokkain.

”Valtakunnallisella tasolla prioriteettejamme ovat sateenkaari‑ihmisten suojelua koskevan toimintasuunnitelman laatiminen, alaikäisten ja muunsukupuolisten ihmisten sukupuolen juridinen tunnustaminen, intersukupuolisten lasten fyysisen koskemattomuuden suojeleminen sekä LGBTQ+-ihmisiin kohdistuvan vihamielisyyden torjuntatoimien vahvistaminen. Vaadimme myös, että Suomi puolustaa johdonmukaisesti yhteisön oikeuksia ulko- ja kehityspolitiikassaan”, Kerttu Tarjamo kertoo. Työtä riittää, eikä työ ole yksinkertaista. Siksi saavutuksia ei pidetä itsestäänselvyytenä. ”Olen esimerkiksi todella iloinen siitä, että vuonna 2026 julkaisimme ensimmäisen oppaamme LGBTQ+-ihmisten yhdenvertaisuuden edistämisestä urheilussa.”

Keskustelimme Niki‑Sebasti Saarisen kanssa juuri Rovaniemen Pride-viikon päätyttyä. Hän on yksi Arctic Priden vastaavista tuottajista. Alueen tärkein sateenkaaritapahtuma on järjestetty Rovaniemellä vuodesta 2013 lähtien, ja sen tavoitteena on rikastuttaa kaupungin kulttuurielämää ja nostaa vuosittain esiin yhteisölle tärkeitä aiheita. Toisin kuin kesäkuussa järjestettävä Helsinki Pride, täällä kulkue järjestetään maaliskuussa eikä kylmyys pelota ketään.

”Arctic Pride 2026 onnistui todella hyvin! Meillä oli jälleen erittäin mielenkiintoinen ja monipuolinen ohjelma: sanataideilta, komiikkaa, elokuvailta, kulkue, messut ja pääbileet. Kulkueeseen osallistui satoja ihmisiä, ja jopa Pekka Haavisto sekä Li Andersson liittyivät mukaan. Lisäksi onnistuimme saamaan runsaasti sponsoreita, joiden ansiosta saimme katettua kustannukset”, Saarinen kertoo.

Hän osallistui Arctic Prideen ensimmäisen kerran vuonna 2017: ”Ystäväni oli tullut kaapista ulos (kertoi muille omasta seksuaalisesta suuntautumisestaan, toim. huom.), ja halusin tukea häntä osallistumalla tähän tapahtumaan. Tunnelma oli upea, ja päätin ottaa prideen osallistumisen perinteekseni. Lopulta vuonna 2023 liityin Rovaniemen Setaan ja Arctic Priden vapaaehtoiseksi.”

Arctic Pride on Rovaniemen sateenkaariyhteisön päätapahtuma, mutta järjestö työskentelee ympärivuotisesti eikä vain prideen valmistautumisen aikana. Saarinen kertoo: ”Joka keskiviikko järjestämme Hörpöttilät‑nimisiä tapaamisia kaupungin nuorisotiloissa. Tapaamisilla on erilaisia teemoja, esimerkiksi lautapelien pelaaminen. Pyrimme myös järjestämään pienempiä tapahtumia osallistujien toiveiden mukaisesti, esimerkiksi piknik-tapahtumia kesäisin.”

Järjestöllä ei ole palkattuja työntekijöitä, vaan se toimii vapaaehtoispohjalta. ”Olemme erittäin motivoituneita ja omistautuneita sateenkaariyhteisön oikeuksien puolustamiseen ja merkityksellisten tapahtumien järjestämiseen. Jatkamme sateenkaari‑ihmisten oikeuksien esiin nostamista ja tukemista alueella. Pyrimme myös osallistumaan ja auttamaan muissa Pride-tapahtumissa eri puolilla Lappia. Ja tietenkin aloitamme ensi vuoden Arctic Priden suunnittelun hyvissä ajoin”, Saarinen kertoo. ”Minun mielestäni Rovaniemen Setassa on onnistuttu luomaan yhteisö, johon on helppo tulla mukaan, joka noudattaa turvallisemman tilan periaatteita ja pyrkii kohti parempaa tulevaisuutta. Olemme ylpeitä näistä asioista.

”Löydä oma heimosi, luota heimoosi ja pysy sen riveissä”, Tilda Swinton sanoi kerran puhuessaan venäläisille LGBTQ+‑ihmisille. Nykyään, kun monissa maissa sateenkaariyhteisöön kohdistuva politiikka kiristyy, tämä neuvo kuulostaa erityisen osuvalta. LGBTQ+-järjestöistä tulee tällaisia ”heimoja” eli paikkoja, joissa voi löytää tukea, tietoa ja ihmisiä ympärilleen. Joskus se riittää: tieto siitä, ettei ole yksin.

Näiden sanojen vahvistukseksi Tema ry:n Aleksei Sytnikov kertoo häntä henkilökohtaisesti koskettaneen tarinan: ”Meillä oli yksi osallistuja, joka valitettavasti kuoli viime vuonna. Kun hänen terveydentilansa alkoi heikentyä, hän oli erittäin haavoittuvassa asemassa. Hän oli käytännössä yksin tässä maassa, hänen äitinsä asui Venäjällä eikä hänellä ollut täällä juurikaan läheisiä ihmisiä. Tästä huolimatta hän jatkoi tapaamisissamme käymistä, jopa siinä vaiheessa, kun se oli hänelle fyysisesti vaikeaa. Hänelle tämä oli paikka, jossa hän tunsi olonsa rauhalliseksi ja mukavaksi. Kun hän oli sairaalassa ja eli siellä viimeisiä päiviään, yhteisön ihmiset kävivät hänen luonaan yksinkertaisesti tukemassa, tervehtimässä sekä olemassa hänen kanssaan vaikealla hetkellä. Hän löysi täältä omat ihmisensä eikä tuntenut itseään enää niin yksinäiseksi kuin aiemmin. Haluan ajatella, että Tema ry on paikka, jossa kohtaavat ihmiset, jotka eivät tavallisessa elämässä ehkä koskaan olisi tavanneet toisiaan, vaikka kaikki heistä identifioituvat sateenkaari‑ihmisiksi.”