Философия Муми‑троллей, часть 1: абсурдная Муми-долинаMuumifilosofiaa osa 1: absurdi Muumilaakso

Koko Suomen rakastama taiteilija ja kirjailija Tove Jansson sanoi aikanaan, ettei hänellä ole mitään filosofiaa. Oli sitten Janssonilla tietoista aietta tai ei, filosofioida taikka kasvattaa, hänen tarinoitaan voi tutkia filosofisesta näkökulmasta.

Muumifilosofiaa‑sarjan ensimmäisessä osassa tarkastellaan Muumilaakson kummallisia ja vieraita piirteitä. Toisessa osassa keskitytään Muumilaakson käsitykseen vapaudesta yhteisön sisällä sekä tutkitaan lisää todellisen maailman ja Muumilaakson eroja ja yhtäläisyyksiä.

Tove Jansson (1914–2001) oli taidemaalari, sarjakuvapiirtäjä ja pilapiirtäjä, joka aloitti uransa kirjailijana toisen maailmansodan aikana muumitarinoilla. Lastenkirjailijana Jansson sai sekä mainetta että rahaa, mutta häntä arvostetaan edelleen syvällisten ajatustensa ja teemojensa ansiosta, jotka antavat kaikenikäisille ihmisille ajattelemisen tilaa.

Muumilaaksoa käsittelevät tekstit syntyivät sodan ja sodanjälkeisen vuoden vaikeassa ilmapiirissä, ne heijastavat kaipuuta rauhaan ja turvallisuuteen, maailman hulluutta sekä oman aikansa taidesuuntaukset ja muotivirtaukset. Muumit ovat vapaamielisiä satuhahmoja, jotka kohtaavat Muumilaaksossa niin seikkailua kuin turvaakin. Muumien talvehtiminen ja tapa elää vuodenkierron mukaan rauhoittavat elämää ja tuovat siihen turvaa ennustettavuudellaan.

Suomalaisen filosofin ja kirjailijan Jukka Laajarinteen Muumit ja olemisen arvoitus ‑teoksen mukaan Muumilaakson tarinat käsittelevät eksistentialistiseen filosofiaan ja kirjallisuuteen liittyviä teemoja. Jukka Laajarinne muistelee Muumien löytämistä pohtien samanaikaisesti vaikeita ja tärkeitä kysymyksiä: "Mikä on minun paikkani maailmassa ja muiden joukossa? Mikä on kaiken tarkoitus?" Muumilaaksossa samoja eksistentialistiseen filosofiaan kuuluvia, joskus ahdistaviakin kysymyksiä käsitellään kuitenkin lämpimällä ja lohduttavalla tavalla.

Muumilaakson maailma onnistuu imitoimaan myös lapsen perspektiiviä. Laajarinne kirjoittaa, että lapsena uusia kokemuksia tuli vastaan jatkuvasti. Sitä pelkäsi kaikenlaista eikä ymmärtänyt kaikkea, mutta myös “ihmeellisiä asioita löytyi joka päivä”.

Koska Jansson yhdistää taitavasti aikuisten ja lasten maailmat, Muumi‑kirjoja voidaan tulkita absurdin hyväksymisen tutkimuksena. Seikkailun teema on osa Muumilaakson jatkuvaa kerrontaa, ja seikkailut ovat seikkailuja vain, jos tapahtumien kulku on arvaamaton. Monissa Muumilaakson tarinoissa kohtaavat arkipäiväinen ja absurdi, vieras ja luonnonlakien vastainen. Myös eksistentialismin perspektiivistä tarkasteltuna maailma näyttäytyy mielivaltaisena ja hankalasti ennustettavana.
Maailma ja sen tapahtumat ovat niin monen tekijän summa eikä varsinkaan luonnontieteiden ulkopuolisten asioiden kohdalla pysty varmasti sanomaan, seuraako asiasta A seuraus B.

Maailma on outo myös Muumipeikolle. Koska Muumeilla on tapana talvehtia pitkät talvet, on Muumipeikko Taikatalvessa (1957) uuden tilanteen äärellä herätessään talviunestaan keskellä lumisinta talvea. Ja aivan yksin: Koko maailma on kuollut minun nukkuessani. Tämä maailma kuuluu jollekin toiselle, jota minä en tunne. Myös Vaarallisessa juhannuksessa (1954) Muumipeikko kokee maailman uhkaavaksi ja vieraaksi: Suuri maailma on vaarallinen. Siellä ei kukaan tunne toista eikä tiedä mistä hän pitää ja mitä pelkää.

Muumipeikko kokee olevansa ennustamattoman maailman armoilla. Filosofi Martin Heidegger on yrittänyt sanoittaa ihmiselämän absurdiutta kuvailemalla, että olemme maailmaan heitettyjä, jätettyjä. Sen todistaa esimerkiksi mielialojen olemassaolo: saattaisimme nähdä itsemme maailman jatkeena, jos meiltä puuttuisivat mielialat. Joka tapauksessa, eksistentialismin näkökulmasta jonkinlainen maailman käsittämättömyys kuuluu ajattelevan otuksen kokemusmaailmaan.

Tästä käsittämättömyydestä seuraa ahdistus, tai vähintäänkin todellisuuden kyseenalaistaminen. Maailmasta on tullut vieras. Muumilaakson marraskuussa (1970) orpo, perheetön homssu haaveilee muumiperheestä ja joutuu odottamaan sitä niin pitkään, että hän vihastuu kun miettii Muumimammaa:

Tämä oli muuttunut niin täydelliseksi ja lempeäksi ja lohduttavaksi, että se oli sietämätöntä; mammasta oli tullut suuri sileä ympyräinen pallo, jolla ei ollut kasvoja. Koko Muumilaakso oli käynyt epätodelliseksi, talo ja puutarha ja virta olivat enää vain varjo näytelmän kulisseja, eikä homssu tiennyt enää mikä oli todellista ja minkä hän vain kuvitteli. Hän oli joutunut odottamaan liian kauan, ja nyt hän oli vihainen.

Muumipappa yrittää saada aisoihin meren vapauden ja käsittämättömyyden, alkamalla tutkia sitä. Meri on hänelle liian absurdi suuruudessaan ja vapaudessaan, ja hän alkaa laskea sitä, määritellä matematiikan keinoin. Heidegger kutsuu tällaista ajattelutapaa laskelmoivaksi ajattelutavaksi, jossa asioita pyritään ottamaan haltuun järjen avulla. Asioita pyritään ymmärtämään ja määrittämään.

Tällaista laskelmoivaa ajattelua on havaittavissa myös Muumipapan lapsuudenkodissa. Hemulin luomat säännöt ja säännönmukainen, kaikenkattava järkevyyden vaatimus sekä tylsä arkkitehtuuri eivät välttämättä kelpaisi Heideggerille aidon ja hyvän elämän perustaksi.

Heidegger varoittaa laskelmoivan ajattelun ylivallasta. Laskelmoiva ajattelu on hyödyllistä silloin, kun on tarve saada jotain aikaan, mutta jos se dominoi mietiskelevän ajattelun kustannuksella, kärsii ihmiselämän merkityksellisyys. Mietiskelevä ajattelu taas ei vaadi maailmalta yksiselitteisiä totuuksia taikka varmoja vastauksia, eikä maailmaa pyritä määrittelemään. Tämä auttaa olemaan enemmän sinut maailman absurdien piirteiden, ennustamattomuuden ja epävarmuuden kanssa.

Aivan kuten Taikatalven Tuu‑tikki yrittää kertoa Muumipeikolle:

– Et ymmärrä, sanoi Tuu‑tikki ystävällisesti ja kohottautui sen verran, että hänen nuttunsa tuli näkyviin. – Sillä kertosäe käsittelee sellaisia asioita, joita ei voi ymmärtää. Ajattelun juuri parhaillaan revontulia. Ei voi tietää ovatko ne olemassa vai näkyvätkö vain. Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi.

Tuu‑tikki ei yritä hallita maailman vieraita piirteitä täydellisellä ymmärryksellä, vaan on tyytyväinen pelkkään osittaiseen tietoon. Laajarinteen ja Janssonin mielestä myös kummallisessa ja mielivaltaisessa maailmassa on mahdollista elää ilman, että yrittää ottaa sitä valtaansa.

Sarjan toisessa osassa jatketaan Muumilaakson tarkastelemista filosofisesta ja sosiologisesta näkökulmasta. Mikä on yksilönvapauden rooli toisista välittävän yhteisön keskellä? Entä miten tehdä valintoja ennustamattomuuden keskellä?